13. heinäkuuta 2017

Tubulaarista mielihyvää ja -pahaa


Säärystinvaihde aktivoitui. Lisäsin neulostuubiin oppimistehtäviä: tubular cast on ja tubular bind off sekä yksinkertainen palmikko. Tubular cast on eli italialainen aloitus on nyt mun uusin bestis, niin siisti, että saattaa olla I cord -reunuksen erimunainen kaksonen. Päättelytekniikkaa en oppinut.

Simppeli palmikko, jossa jotain hereillä oloa vaativaa tapahtuu joka kahdeksas kerros, on rattoisa neuloa. Kannattaisi niillä joka kahdeksannella sitten olla todellakin valppaana. En viitsinyt käyttää apupuikkoa parin silmukan siirtelyyn ja päädyin poimimaan ja korjaamaan jälkikäteen muutaman letiltä pudonneen karkulaisen.

Säärystimen toisen pään joustimen kaavailin viimeisteleväni tubular bind off -tekniikalla. Ohjetta noudatin ja etäisesti siistiltä päättely näytti, mutta eihän se reuna joustanut yhtään mihinkään. Enkä tiedä, missä tyrin.

Yritin korjata mokan ovelasti. Neuloin erillisen joustinosan, jonka aloitin tubular cast on-tekniikalla, ja sitten kyökkipistelin säärystimen päähän. Saumasta tuli törkeän ruma, ja kyökkipistojen purkaminen se vasta v-maista onkin. Seuraava siirto oli päätellä kolmella puikolla kappaleet yhteen: Tervemenoa ojasta allikkoon! Yrityksen toivottomuus selvisi onneksi nopeasti.

Projektista eroon päästäkseni neulaisin viimein säärystimen jatkoksi joustinta sen verran pitkästi, että käyttäjä varmasti havaitsee, että säärystimissä on kaksi selvästi erilaista päätä: yläpää ja alapää. Päättelin reunan ihan tavallisella joustavalla menetelmällä. Ei tubulaarisen siisti, mutta saa luvan kelvata.

Seuraavassa versiossa, jossa en tule käyttämään mitään tubulaaria, laitan palmikoiden välisiin oikeiden silmukoiden jaksoihin ehkä vain kaksi silmukkaa neljän sijaan. Palmikkojuttu on ihan kiva, erittäin joustava, lanka miellyttävän pehmeää ja harmaa hyvä väri, mutta omiin jalkoihin en näitä pahan mielen pötkylöitä suostu vetämään. Taitaa jäädä se seuraava versiokin tekemättä.

Mitä: säärystimet
Lanka: Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 105 g
Valmis: 6/2017

5. kesäkuuta 2017

Kukkaa pukkaa


Neulegraffitiprojekti antoi luvan louhia seiskapeikkovuorta "hyvään tarkoitukseen". Tietäväinen Wikipedia kertoo, että neulegraffiti on "tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä".

Päästin välimuotoisen tekstiili- ja katutaiteellisuuteni valloilleen ja virkkasin vapaasti 23 kukkaa. Virkkaaminen oli hauskaa, joten ainakin osasen tekijälle neulegraffiti on jo tuottanut hyvää mieltä. Toisaalta pelkkä ajatus graffitin kokoamisesta kauhistuttaa. Kammo saattaa olla kroonista tai ainakin pitkittynyt. Vuonna 2014 virkkaamani 130 palan torkkupeitto on edelleen kokoamista vaille valmis.

Seiskapeikkovuori ei sanottavasti kutistunut ja työn jälki on, öh, vaihtelevaa, mut onhan nää melko pirteitä.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Koukku: olikohan 3,5
Menekki: 130 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: ristiriitainen

14. toukokuuta 2017

6,5 metriä meditaatiota

Koska varastosta löytyi vielä 65 grammaa vihreää seiskapeikkoa ja neulegraffitiprojekti oli vielä auki, neuloin peikot i cord -pötkyläksi. Pötköä syntyi ainakin 6,5 metriä ja mielenrauhaa toinen mokoma. Ooooommmmmmm.


Lanka: Novita 7 Veljestä, 75 % villa, 25 % polyamidi, 150 g = 300 m, puikkosuositus sukkiin 3,5, konepesu 40 C
Puikot: Knit Pro kantikkaat 3,5
Menekki: 65 g
Valmis: 5/ 2017
Fiilis: oikeasti tämä oli langan tuhoamisprojekti

30. huhtikuuta 2017

MM-kisakatsomoputken päässä näkyy kirjavaa

Taitoluistelun MM-kisat järjestettiin Helsingissä 29.3. - 2.4.2017. Tarvitsin kisakatsomoneuleen Areenoiden äärelle. Yle Areena tarjosi maittavan kattauksen asiantuntevasti selostettuja kisälähetyksiä. Hartwall Areenalla kävin ihan paikan päällä jännittämässä miesten vapaaohjelman suorituksia. Kykenin neulomaan 3o, 1n -tuubia siinä sivussa langasta, jota on 350 metriä 100 grammassa. Tähän asti suoritusvarmuus on riittänyt seiskapeikon vahvuuteen. Kauden korkeimmat tekniset pisteet mulle tästä.

Taitoluistelukisoihin mahtui ainakin taidetta, urheilua, sirkusta, oopperaa, kummallisia musiikkipotpureja, elämää suurempia tunteita, tuomaristolle muikistelua, muksahduksia, onnistumisia, itsensä ylittämisiä, maailmanennätyspisteet, henkeä salpaavaa jännitystä, pehmolelu-/lahja-/kukkakuuroja, rallienglantia, kimallusta, säihkettä, paljetteja ja hieltä haisevaa polyesteria. Kyllä kannatti.

Päättelin ankean harmaat neulepötkylät 2.4. Jos jotain tekisin toisin, sujauttaisin edes muutaman paljetin harmauteen. Ja siitä se sitten tavallaan lähti.

Nimittäin. Riemunkirjava piristi, kun taivas räki räntää, yleinen harmaus vallitsi ja lumen alta paljastui niitä kevään merkkejä, joista yleisönosastot tähän vuodenaikaan vaikeroivat. Kirkuvan kukertavaa oli törkeen hauska neuloa. En kuitenkaan halua taapertaa My little pony -tallin vatsatautiepidemian kirjavissa säärenlämmittimissä, joten hus poistokoriin menee tämä pirteä pari.

Tapaus lienee kuitenkin edistysaskel neulontaharrastukseni saralla. Kädet liikkuu, suu käy ja jälkeä syntyy vailla tarkoitusta. Komponenttipisteet nousi just uudelle levelille.

P:lle kiitos kuvista!

Mitä: 2 x säärystimet
Lanka 1 (harmaa): Viking Baby Ull, 100 % merinovilla, 50 g = 175 m, puikkosuositus 3, tiheys 28 s, konepesu 40 C, väri 315/harmaa
Puikot: Knit Pro kantikkaat 2,5
Menekki: 100 g
Valmis: 4/2017

Lanka 2 (kirkuva) : Drops Fabel, 75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m, puikkosuositus 3, tiheys 24 s x 32 krs, hienopesu tai villaohjelma 40 C, värit print 310/ sunset ja uni colour 109/ kirsikanpunainen
Puikot: Knit Pro kantikkaat sukkikset, 2,5 ja 3
Menekki: 90 g
Valmis: 4/2017
Fiilis: Pikku ponit tarvitsevat Imodiumia