21. huhtikuuta 2018

Nämä ovat kuin ovatkin pari


Sain lahjaksi kaksi syötävän herkullisen väristä kerää Novitan Alpaca Woolia. Aloin nähdä lapasia. Riittoisuus oli arvoitus, kirjoneule nou-nou ja raitoja en jaksanut - niinpä tein yllätysparin.

Halusin tiiviit tumput, joten neuloin kolmosen puikoilla. Intialainen peukalokiila toimii aina. Kärjen sädekavennuksesta ei tullut kovin nätti, mutta ei haittaa. Jotta lapaset tunnistaisi pariksi eivätkä näyttäisi ihan kaljuilta, lisäsin selkämykseen vastaparin väriset virkatut jutut. Fabel-varastosta löytyi sopivat sävyt. Kukat näyttivät vähän pliisuilta, joten ompelin pohjavärillä keskelle rinkulat. Koska lapaset näyttivät edelleen keskentekoisilta, lisäsin vielä puuhelmet - pisteeksi i:n vai tortuksi tortun päälle?


Alpaca Woolia oli mukava neuloa ja neulepinta tuntuu, öh, alpakan ja villan sekoitukselta. Punainen lanka tuntui paksummalta kuin oranssi, ja niin tekee valmis neulekin. Valmiit lapaset ovat yhtä tilavat, mutta punainen tumppu on 5 grammaa oranssia läskimpi. Neuloin lapasia vuoron perään, joten käsiala tuskin vaikuttaa asiaan. Nämä on sitten todella, _todella_ lämpimät. Ja melko karvaiset.

Tähänastisen kokemuksen perusteella Novitan langat eivät kuulu suosikkeihini, mutta Alpaca Wool saattaisi hyvinkin kuulua (jos neulon vain yhdellä värillä).


Mitä: lapaset intialaisella peukalokiilalla
Lanka: Novita Alpaca Wool, 50% alpakka, 50% villa, 50 g = 100 m, puikkosuositus 5, ohjetiheys 18 s x 26 krs, käsinpesu, väri 570 (kirsikka) ja 643 (kettu)
Virkatut kukat: Drops Fabel
Puikot: Knit Pro koivuiset 3
Menekki: 30 + 35 = 65 g, ja nöttöset Fabelia päälle
Valmis: 2/2018

14. huhtikuuta 2018

Musta tuntuu


Ne kauan kaivatut mustat sukat. On tässä. (Saa luvan olla!) Rykäisin sormet verillä, otsalamppu ja tehorillit päässä. Kun piti saada äkkiä käyttöön (matkalle mukaan). Käytin viikon. Hyviksi havaitsin. Nää ei oo nilkkasukat, vaan paremmat (vaikkei kuvista uskoisi).

Rikottu joustin on helppoa ja näyttää riittävän kivalta. Neuloin parittomilla kerroksilla kaikki oikein ja parillisilla (3o, 1 n). Etenin varpaista varteen. Matkan varrelle tein nurinperin kantapään (ohje Ulla 03/05), joka on uusi suosikkini. Mikä lienee kantapäämallin virallinen nimi?


On ilo neuloa totiseen tarpeeseen, ja saada käyttökelpoista valmiikisi. Kuvaaminen sen sijaan oli inhaa. Musta tuntuu ankealta kuvata (reissussa rähjääntynyt vielä ankeammalta).


Malli: sukat varpaista varteen, koko 38-39
Lanka: Drops Fabel, 75 % villa, 25 % polyamidi, 50 g = 205 m, puikkosuositus 2,5-3, tiheys 26 s x 34 krs, hienopesu 40 C
Puikot: Knit Pro sukkikset 2,5
Menekki: 85 g
Valmis: 2/2018

7. huhtikuuta 2018

Toistolla tehoa jämistelyyn



Ihan kuin olisin neulonut tällaiset ennenkin? Huvitti kumminkin tehdä paranneltu, parisen silmukkaa leveämpi ja varreltaan vähän lyhempi pari noista joulukuussa valmistuneista raitasukista. Myös mielenrauhan saavuttamiseksi oli syytä saada hamstrattu lanka hupenemaan, mieluiten viimeistä metriä myöten. Ponnisteluista huolimatta tähteelle jäi 15 grammaa - juuri sopivasti, jos päädyn neulomaan toisen kantapään uusiksi. Siitä kun tuli epähuomiossa vähän matala. Parsinlankaakin on hyvä olla jemmassa.


Silmämääräisesti ja äkkiseltään sukat muistuttavat siinä määrin aiemmin valmistunutta paria, että ompelin uusien sukkien kantapäihin silmukoita jäljitellen kuviot, joiden on tarkoitus näyttää sydämiltä. Paikka on huono ja sytttyrä näyttää joltain, joka vaatii pikaista päiväkirurgista toimenpidettä.

Sukat tulivat suoraan käyttöön ja jämien jämillekin keksin kunniallisen loppukäyttökohteen, joten loppujen lopuksi valtakunnassa kaikki hyvin!


Mitä: sukat varpaista varteen, koko noin 38
Lanka: Regia 6-fädig, 75% villa, 25% polyamidi, 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, ohjetiheys 22 s x 30 krs, konepesu 40 C, väri 6046 weinrot ja Aquarius color 04912
Puikot: jotkut sukkikset 1900-luvun puolivälistä, 3 ja 2,5
Menekki: 108 g
Valmis: 2/2018

30. maaliskuuta 2018

Pinkimpää


Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että pinkin väristen teksiilien yletön käyttö kiihdyttää plakin muodostusta, kasvattaa aikuisiän diabeteksen riskiä ja alentaa kykyä vastustaa kissavideoiden salattuja viestejä. Kautta vuosisatain osa väestöstä on riemumielin ottanut riskin.

Neuleasiaa tulee sitten tässä. Olen hipeltänyt lankakaupoilla erilaisia pinkin, roosan ja/tai kanervan sävyisiä huivilankoja haaveksien. Austermannin paksun langan ostin hätäpäissäni matkaneuletta varten. Kuvittelin tekeväni sukat, mutta aloitin huivin, joka luisui heti alkumetreillä Kuhan-mallistoon: kuhan neuloin.


Katkaisin tylsyyden opettelemalla feather & fan -reunuksen, jonka kolmannella mallikerralla lanka loppui. Tein viimeisen kerroksen ja päättelyn kaksinkertaisella korvikkeella, jonka muodostaa pinkki tehopari Teeteen alpakka ja Dropsin Fabel. Nämä eivät suinkaan olleet varaston ainoat pinkit vaihtoehdot. Korvike osoittautui vallan mainioksi design-yksityiskohdaksi. Tummahko pinkki antaa huiville ryhtiä ja pullea päättelykerros näyttää melkein i-cordilta, mikä on hyvä asia. Feather and fan -pitsi kyllä pukee tällaista vähän paksumpaa huivia.

Kokonaisuus vihloo hampaita kuitenkin siinä määrin, että - pim! - paranin pinkin himosta. Joku muu (kuvassa) saa omalla vastuullaan riskeerata terveytensä tän huivin käyttäjänä.


Mitä: Kuhan-huivi (oma "malli")
Lanka: Austermann Step 6 Sky, 75 % villa, 25% polyamidi 150 g = 375 m, puikkosuositus 3-4, tiheys 22 s, konepesu 40 C, väri 709/pink
Puikot: Knit Pro kantikkaat pyöröt, 4
Menekki: 145 g
Valmis: 3/2018
Fiilis: Sensodyneä, kiitos! Mut, hei, mä opin jotain uutta.